– Kuva: Museovirasto –

Oskar Merikanto

Lämmin kesäpäivä ja idyllinen jokimaisema sai säveltäjä, kapellimestari Oskar Merikannon suupielet hymyyn. Hän oli nautiskellut kiireettömän aamiaisen hotellin aamiaispöydässä. Hän jos kuka osasi arvostaa hyvää kahvia, kunnon voileipiä ja täytekakkuja. ”Suu ei laula suuruksetta, rinta ei rasvatta rimaja”, oli yksi hänen lempisanonnoistaan. Toinen nautinnon lähde oli hyvä sauna. Eilen illalla hän oli päässyt Runnin kylpylän saunaan, joka antoi löylyä kuin punainen paholainen. ”Kuinka terveellisen kylvyn sainkaan väsyneelle ruumiilleni”, Oskar mietti.

Nyt hän käveli kohti kahvilarakennusta, jonne oli hankittu piano taiteilijavieraita varten. Oskarin oli päästävä pianon ääreen, koska yöllä hänen päässään oli alkanut soida marssi, jota hän halusi tapailla. Häntä oli pyydetty säveltämään teos kylvettäjien juhlaan. Samaa kappaletta käytettäisiin myöhemmin kesällä, kun Mannerheim tulisi vierailulle Runnille.

Merikanto avasi kahvilarakennuksen oven ja nousi portaat yläkertaan. Puolivälissä hän joutui pysähtymään, koska puuskutus kävi ylivoimaiseksi ja vei kehon voimattomaksi. Parantuminen vuoden alussa sattuneesta sydäninfarktista oli vielä kesken. Runni oli rauhallinen paikka toipua, eikä hänen tarvinnut jättää siellä rakasta musiikkia. Lauantaina hän pääsisi lempityöhönsä säestämään oopperalaulaja Aino Acktéa, joka pitäisi konsertin Runnilla. Vaikka Aino oli jo jättänyt kansainvälisen uran, hänen äänensä soi edelleen hienosti. Lisäksi Oskar piti siitä, että Aino otti mielellään hänen sävellyksiään esitettäväkseen.

Oskar istui pianojakkaralle ja laski sormensa näppäimistölle. Piano oli sijoitettu kahvilan joen puoleiselle seinälle, jonka isoista ikkunoista ja parvekkeelta näkyi vakaasti virtaava Kiurujoki. Säveltäjä lepuutti hetken silmiään virran kulussa ja aloitti. Sormet toimivat onneksi edelleen sukkelasti. Runnin marssi soljui ilmoille, ja Oskar soitti sen useaan kertaan. Joka kierroksella hän puhalsi lisää henkeä sävelmään. Viimeisen kerran jälkeen kahvilassa istuvat kylpylävieraat nousivat seisomaan ja osoittivat suosiotaan bravo-huudoin.

Säveltäjä, kapellimestari Oskar Merikanto (1868-1924) vietti kesällä 1920 aikaa Runnilla. Saman vuoden syksyllä hän konsertoi siellä. Tarina on faktoihin perustuva kuvitelma hänen sävellystuokiostaan Runnilla.

Tarinoita taiteilijoiden vierailuista

– Kuva: Museovirasto –

Oskar Merikanto

Oskar Merikanto

– Kuva: Museovirasto –

Lämmin kesäpäivä ja idyllinen jokimaisema sai säveltäjä, kapellimestari Oskar Merikannon suupielet hymyyn. Hän oli nautiskellut kiireettömän aamiaisen hotellin aamiaispöydässä. Hän jos kuka osasi arvostaa hyvää kahvia, kunnon voileipiä ja täytekakkuja. ”Suu ei laula suuruksetta, rinta ei rasvatta rimaja”, oli yksi hänen lempisanonnoistaan. Toinen nautinnon lähde oli hyvä sauna. Eilen illalla hän oli päässyt Runnin kylpylän saunaan, joka antoi löylyä kuin punainen paholainen. ”Kuinka terveellisen kylvyn sainkaan väsyneelle ruumiilleni”, Oskar mietti.

Nyt hän käveli kohti kahvilarakennusta, jonne oli hankittu piano taiteilijavieraita varten. Oskarin oli päästävä pianon ääreen, koska yöllä hänen päässään oli alkanut soida marssi, jota hän halusi tapailla. Häntä oli pyydetty säveltämään teos kylvettäjien juhlaan. Samaa kappaletta käytettäisiin myöhemmin kesällä, kun Mannerheim tulisi vierailulle Runnille.

Merikanto avasi kahvilarakennuksen oven ja nousi portaat yläkertaan. Puolivälissä hän joutui pysähtymään, koska puuskutus kävi ylivoimaiseksi ja vei kehon voimattomaksi. Parantuminen vuoden alussa sattuneesta sydäninfarktista oli vielä kesken. Runni oli rauhallinen paikka toipua, eikä hänen tarvinnut jättää siellä rakasta musiikkia. Lauantaina hän pääsisi lempityöhönsä säestämään oopperalaulaja Aino Acktéa, joka pitäisi konsertin Runnilla. Vaikka Aino oli jo jättänyt kansainvälisen uran, hänen äänensä soi edelleen hienosti. Lisäksi Oskar piti siitä, että Aino otti mielellään hänen sävellyksiään esitettäväkseen.

Oskar istui pianojakkaralle ja laski sormensa näppäimistölle. Piano oli sijoitettu kahvilan joen puoleiselle seinälle, jonka isoista ikkunoista ja parvekkeelta näkyi vakaasti virtaava Kiurujoki. Säveltäjä lepuutti hetken silmiään virran kulussa ja aloitti. Sormet toimivat onneksi edelleen sukkelasti. Runnin marssi soljui ilmoille, ja Oskar soitti sen useaan kertaan. Joka kierroksella hän puhalsi lisää henkeä sävelmään. Viimeisen kerran jälkeen kahvilassa istuvat kylpylävieraat nousivat seisomaan ja osoittivat suosiotaan bravo-huudoin.

Säveltäjä, kapellimestari Oskar Merikanto (1868-1924) vietti kesällä 1920 aikaa Runnilla. Saman vuoden syksyllä hän konsertoi siellä. Tarina on faktoihin perustuva kuvitelma hänen sävellystuokiostaan Runnilla.

Tarinoita taiteilijoiden vierailuista